maanantai 23. syyskuuta 2013

Pippu kasvaa niin, että kohina käy!

Kolmen kuukauden rokotuskäynnillä Pippu painoi 3 kiloa eli kilo oli tullut lisää saapumispainosta. Tänään olimme rokotuksilla ja painoa oli tasan 4 kiloa. Se on tasaista jos mikä! Vähän jännitin tuota punnitusasiaa. Pippu, kun syö omasta päätöksestään vain kaksi kertaa päivässä. Tämä johtuu siitä, että Pippu ei tohdi syödä useammin kuin aikuisetkaan koiramme.

Rokotuskäynnin ajankohtakin oli melko myöhäinen johtuen Kessen siirtyneestä rokotusajasta. Halusin viedä Pipun ja Kessen samaan aikaan. Kesse on nyt syönyt kortisonia 2 kuukautta ja olen saanut  "painettua" annostuksen 1/4 tablettiin, joka toinen päivä. Annostuksen pitää olla mahdollisimman alhainen, kun koira rokotetaan, koska kortisoni paitsi parantaa vaivat myös laskee vastustuskykyä.

Ell myös totesi Pipun jo vaihtaneen ylärivin etuhampaat pysyviin. Ilmankos Noppe on saanut Pipun hampaista vähän hellempää kohtelua! Mutta vain vähän.


 Paini alkaa sohvalla...
Ja jatkuu sängyllä

jatkuu...
ja jatkuu...
jatkuu...
Ja jatkuu...
jatkuu...
Kessekin käy välillä toteamassa, että ei vieläkään kunnon leluleikkiä vain painia ja taas painia.



Pippu touhuaa monella saralla. Tässä "suolistettu" tyyny.
Viime viikonlopun olimme torpalla hommissa ja vieraina/duunissa olivat myös Otto ja emäntänsä Nanna.
.

 Menossa suuret kaivajaiset! Oikealla Otto, keskellä Kesse & Pippu.
Raskaat pihatyöt vaativat veronsa.
Kuningatar Kesse valtakunnassaan.











tiistai 10. syyskuuta 2013

Kaikenlaista

Toissa viikonloppuna otimme mekin Kessen ja Nopen kanssa osaa Pihispatikkaan Evolla. Isot tytöt saivat viettää laatuaikaa Mamman kanssa ja Pippu oli torpalla puuhommissa Papan kanssa. Lauantaina mukana oli 13 tarupia ja 1 seropi sekä 14 ihmistä. Reitin suunnittelijat arvioivat reitin olevan 10 kilometriä, mutta lopputulema olikin 17 kilometriä, mutta hienosti siitä maaston vaihtelevuudesta huolimatta selvittiin. Mukavaa oli puhella koiristamme, ottaa niistä ja upeasta maisemasta kuvia.
Tässä ollaan lähdössä liikkeelle.
Maisema oli kaunista koko matkan.
Noppelainen & kumppanit haluavat tietää mitä minulla on eväänä.
Kesse tietää paremmin(minä syön itse evääni) ja istuu tapittamassa Mirvaa, joka auliisti jakeli koirille välipalaa.

Tukikohtana meillä toimi Latvatupa, jossa patikalta tultuamme grillasimme makkaraa sekä saunoimme & uimme raikkaassa Latvalammessa. Meitä jäi yöpymään 5 telttakuntaa. Lauantai oli kaunis päivä, mutta sunnuntaina, joka olikin jo syyskuuta, heräsimme sateeseen. No, ei muuta kuin sauna lämpiämään! Aamiaisen ja saunan jälkeen paikkojen siivous. Meitä jäi sunnuntaina patikoimaan 5 ihmistä ja 7 koiraa. Koska ilma oli vähän heikko, päätimme käväistä Evo-keskuksessa. Siellä muistin, että olen kerran kävellyt lähellä olevan kauniin Harjukierroksen ja päätimme suunnata sille. Suunnistus meni pikkasen vikaan ja kolmesta kilometristä tuli kuutisen kilometriä.
Sunnuntaita Harjulla.
Kesse ehti sunnuntaina keskittyä olennaiseen.
Kaunokaisemme Harjulla

Reissu oli mukava & antoisa. Vielä eilen olin sitä mieltä, että otamme osaa mahdollisiin tuleviinkin pihispatikoihin, mutta sitten tuli viesti;"Suomen tanskalais-ruotsalaiset pihakoirat ry hallituksen kokouksessa todettiin seuraavaa "Keskustelussa hallitus otti kantaa siihen, että koiria oli pidetty alueella vapaana, vaikka se on nimenomaisesti kielletty alueella ja se oli myös sovittu retkelle laadituissa säännöissä. Yleisenä mielipiteenä todettiin, että yhdistyksen järjestämillä retkillä koirat pidetään kytkettyinä alueen sääntöjen niin vaatiessa."
 
Retken alussa todettin kyllä että koirien irtipito on kiellettyä ja että jokainen vastaa omasta toiminnastaan jos pitää koiria irti. Tämä vielä kaikille muistutuksena tulevien mahdollisten retkien osalta. Hallituksen osalta oltiin iloisia mukavasta osallistujamäärästä. Imagokysymys on kuitenkin tärkeä asia yhdistyksen kannalta."

Kylläpä pahoitin mieleni niin retkenjärjestäjien kuin muiden retkeläisten kuin ihan omastakin puolestani. Me aikuiset ihmiset tiesimme alueen säännöt ja omalla vastuullamme pidimme koiria vapaana. Lisäksi kaikkien koirat olivat heti kytkettävissä ja kytkettiinkin aina tarpeen vaatisessa. Eipä olisi minulla tullut juurakkoisella polulla muuten kävelystä mitään tullutkaan.

 No, riittäähän noita metsiä käveltäväksi ilman yhdistyksenkin patikoita. 
 
Lämmin kiitos kuitenkin järjestäjille niin onnistuneesta paikanvalinnasta kuin kaikesta muustakin!