Pipulla on alkanut sekä murrosikä että mörköikä. Energiaa on mahdottomasti, "korvia" ei niinkään paljon. Varsinkin ulkona säikyskellään sellaista, jolle aikaisemmin viitattiin tassalla. Myös vapaana oloa ulkona täytyy joksikin aikaa rajoittaa, koska luoksetulo on hidasta. Pippu on myös syönyt seinään "reikiä". Kysessä siis reipas nuori koira, joka etsii paikkaansa maailmassa. Energiakulutusta lisätty pidennetyillä lenkeillä. Ne sujuvat mainiosti; Kesse & Noppe kävelytysvyössä ja Pippu omassa remmissään. Hankin eilen paitsi lisää nahkaluita myös kolme uutta vinkulelua. Ihan ruokakaupasta. Olen tästä ennenkin kirjoittanut; käyttämäni toisen suuren "keskusliikkeen" kaupat myyvät hinta/laatusuhteeltaan erinomaisia koiranleluja, joista meillä koirat pitävät paljon.
Tässä alla Timo Voipion ottama kuvasarja Porvoon "nuorisotreffeiltä" viime lauantailta.
Viimeksi kirjoitin Nopelle aloittamastani "semijääkaudesta", josta voisi käyttää myös nimitystä "elämä koirana". Olen kovasti pohtinut koiranluonnetta ja keskustellut asiasta itseni viisaamman kanssa. Pehmeä luontoisemmat koirat eivät "kestä" elämää ihmisenä. Ne tarvitsevat elämää koirana. Tietysti se on ihmiselle/koiranomistajalle hankalaa. Varsinkin tässä rodussa. Pihikset, kun ovat niin söpöjä! Niitähän ihan väkisin tulee tsutsutettua, kun ne tulevat liki. Saa nähdä kuinka pystyn hillitsemään itseni Pipun kanssa tulevaisuudessa. Aika näyttää minkälainen luonne Pippu on; onko se niin kuin Kesse, ei miellyttämishalua (eli ei tunge liki), mutta siinä mielessä helppo kouluttaa, koska on ahne niin leluille kuin nameillekin. Vai onko Pippu kuin Noppe, miellystämishaluinen ja siinä mielessä koulutettava. Tässä vaiheessa veikkaan, että lähempänä Kessen luonnetta, mutta tietenkin omalla "twistillä". Noppe kuitenkin elää tästä edespäin koiranelämää, saa "täyshuollon", liikuntaa, leikkiä, ehkä joskus jonkun huomioinnin. Täyden huomionihan Noppe saa agilitykentällä, jossa tälläkin hetkellä käydään kaksi kertaa viikossa. Olen huomannut, että tässä uudessa moodissa Noppe haluaa antaa agilitykentällä vielä enemmän kuin ennen. Nopen haukkuminen niin sisällä kuin ulkona on vähentynyt neljäsosaan entisestä.
Tässä kohtaa onkin hyvää jatkaa Kessestä. Kessen moniniveltulehdus on hallinnassa lääkityksellä, mutta kyllä tämä sateinen ja kolea syksy on ollut Kesselle vaikeaa aikaa. Aamulla on hankala saada "kone" käyntiin eli lähteä ulos. Voisin kuvitella, että ihmisellä jolla on esim. reuma, on vähän samanlaiset tunnelmat. Sitten, kun Kessen kone käynnistyy se kyllä kulkee pitkään ja vauhdikkaasti! Kesse rakastaa pitkiä kävelyitä, leluleikkejä (se on ollut hullaantunein uusista leluistakin ja leikkisi koko ajan). Eilen agilityssä Kesse teki "päällejuoksurataa" letkeän vauhdikkaasti. Toisaalta Nopen lisääntynyt haukkuminen johtuu kaiketi osittain Kessestä. Noppe on vaistonnut, että Kesse ei ole täysin kunnossa ja Noppe on kokenut velvollisuudekseen suojella niin Pippua kuin Kesseäkin. Nyt olen normiulkoilulle lähipuistoon vienytkin ensin Pipun ja Nopen. Sitten vasta Kessen. Kesse ei voi sietää Pipun tapaa haistella nurmikoita ristiin rastiin. Siitäkin syystä Kesse on hangoitellut jonon hännillä ja jättänyt "vastuuta" Nopelle.
