TALVISIA TOUHUJA

Maalla on ollaan ja Kesse hakee metsästä keppejä.

Joulunaika ja Pippu tulee pitkillä metsälenkeillä hyvin luokse kinkkupussin rapistessa.

Noppe on tyytyväinen hengailija.

Myös yhteistä puuhaa riittää aina!
Hyvää loppuvuotta! Toivottavat Kesse, Noppe & Pippu

Kun Pippu agilityyn läks...

Niinhän siinä kävi, että eläinfyssari totesi Kessellä pahat jumit oikealla edessä ja vasemmalla takana. Lisäksi on jotain feelua vasemman takajalan kintereessä. Ihana fyssari Nina Sorvari tuli huomaamatta hoitaneeksi Kesseä 1 h. 45 minuuttia vaikka aikakin oli varattu vain tunniksi( seuraava potilas joutui odottamaan 25 minuuttia). Nina kävi läpi jokaisen kohdan Kessessä ja antoi lopuksi pahimpiin kohtiin vielä laserhoitoa. Kesselle tuli nyt siis tauko agilityyn ja se tauko voi olla pitkäkin. Ninan sanoja lainatakseni;" Älä nyt suutu, mutta Kesse voi joutua pitämään puolikin vuotta agilitytaukoa." Mitä?! Miten käy meidän hienolle kisauralle?! No, oikeastihan minä en ollut ajatellut kuin treeneilla Kessen kanssa niin, että on hauskaa & nivelnesteet pysyvät liikkuvina. Koko ajan on ollut tiedossa, että Kessen agilityharrastus voi koska vaan loppua kokonaan jos vaikka nivelet tekevät tenän. Eli jos tauko on puoli vuotta se on puoli vuotta ja sitten katsotaan tilannetta. Tärkeintä on kuitenkin kuntoon tuleminen/koiranterveys ja hoito jatkuu taas tämän viikon perjantaina.

Pohdiskelin vähän aikaa, että peruutanko kaikki Kessen tämän talven treenivuorot. Ryhmäni kouluttajat suostuivat kuitenkin ottamaan Pipun Kessen tilalle joululomaan asti. Sitten katsotaan Kessen tilannetta uudestaan. Näin Pippu pompsahti suoraan ratavalmiiden ryhmään. Toki sillä on ihan omat harjoitteet, joista ensimmäiset olivat viime keskiviikkona. Jännitin monia asioita; miten Pippu käyttäytyy häkissä odotellessa? Miten se käyttäytyy itse treenitilanteessa? Häkissä Pippu itki pitkän aikaa, mutta rauhoittui asteittain, kun huomasi, että itkulla ei ole mitään vaikutusta. Tämä on huomattava parannus viime keväältä, kun Pippu treenihallilla ollessaan mm. jäi alaleuastaan useita kertoja kiinni häkinpinnoihin . Nyt ei kertaakaan. Kävin itse palkkailemassa Pippua, kun se oli hiljaa ja treenikaverit palkkaili Pippua, kun minä olin radalla Nopen kanssa. Vähän ennen Pipun omaa treeniä otin sen häkistä ja muistuttelin vähän paikallaan olosta ja luoksetulosta. Nopeana & notkeana tyttönä Pippu ehti kuitenkin puikahtaa aidan raosta kentälle, jota se veteli täysiä ympäri kesken Ceskynterrieri Aatun treenin. Aatu ei onneksi ollut moineskaan. Se, mistä voi olla todella iloinen, on se miten täydellisesti Pippu keskittyi omaan treeniinsä (hyvät namut, broilerinsydämet, auttavat siinä). Teimme Pipun kanssa hyppytreeniä, ensin yhdellä, sitten kahdella ja lopuksi vielä kolmella hypyllä. Pikkasen otettiin myös putkea. Ei ollut Pipulla ongelmia siinäkään. Tänä iltana treenit jatkuvat.

Pippu kirmailee Porvoossa. kuva Ulla Talja

Lauantaina olimme Pipun kanssa Porvoossa pihistreffeillä, jossa oli mukana 13 pihistä ja kaksin ellei kolminkertainen määrä pihisihmisiä. Pippu ilakoi railakkaasti joukon mukana. Pipulle tekee niin hyvää olla yksin reissussa ilman "isoja siskoja". Kutsuin Pippua säännöllisesti lihapullan syöntiin ja vain kerran se sai niin kiinnostavan hajun, että lähti sen perässä niityn laitaan. Sain sen kuitenkin lihapullilla houkuteltua takaisin. Porvoossa on aina yhtä ihana käydä! Kuin olisi ulkomailla. Kiertelimme treffien jälkeen kauniilla & historiallisella Linnamäellä ja vanhassa kaupungissa, jossa kävimme myös keinutuolinäyttelyssä. Näyttelyssä Pippu tutustui "näyttelyvalvojaan"; isoon Miska koiraan.

Pipun saapuvat luokseni hakemaan palkkion. Pippu istuu edessäni korvat tuuletuksessa. Kuvassa myös ainakin Helga, Otto & Piko. Kuva Ulla Talja

Pippu & kaverit kirmailivat aidanteen viereen katsomaan lajitoveria aidanteen toisella puolella.Kuva Ulla Talja

Aidaltakin Pippu kirmasi luokseni lihapullalle. Kuva Ulla talja

Koira(n)elämää

Koira(n)elämää viettäessä ei aika tule pitkäksi. Eikä nytkään ollut koko lokakuussa edes aikaa päivittää koirien kuulumisia.

Tapahtumia kuitenkin oli paljon. Kuun alussa koko koiralauma oli viikonlopun hoidossa pojan perheessä. Vietimme miehen kanssa koirattoman viikonlopun pyöräillen Tallinnassa. Meillä oli mukavaa ja koirilla varmasti hauskaa hyvässä seurassa ihmisystäviensä kanssa.

Lokakuun alussa alkoi agilityntalvikausi seuramme hallissa. Käymme keskiviikkoiltana Kessen ja Nopen kanssa treenaamassa Tuulikin/Nooran johdolla. Kyllä on taas pyöritystä ja vaativuutta näiden molempien nuorten naisten laatimissa harjoitteissa!

Lokakuun puolessa välissä oli heti viikon treenitauko ja olimme torpalla syyslomalla. Ilmat olivat melko raikkaat. Oli mukava ulkoilla ja saunoa. Maalla ei muuta huolta ole kuin se, että Pippua ei voi pitää vapaana kuin ihan vähän ja hyvin valvotusti. Eikä se ihan pieni huoli olekaan, kun aamulla unen pöpperössä ei sitä muista! Ensimmäisenä aamuna tultuaan ulos Pippu sai hajun kuonoonsa, sulki korvat ja juostuaan ensin torppaa ympäri kuono ilmassa suuntasi kulkunsa 24-tielle. Mistä tietää, että koira on tiellä vaikka ei itse koiraa näekään? Näkee autojen jarruttelevan. Se ei tunnu mukavalta. Ensin menin kävellen Pippua etsimään. Ei jälkeääkään. Sitten hain auton ja ajelin tähyillen pari kilsaa kylälle päin. Tulin pientä hiekkatietä takaisin. Ei näkynyt koiraa. Sitten äkkäsin Pipun jolkottavan tien laitaa kohti Padasjokea. Oli juuri ohittanut oman tienhaaramme. Ajoin lähelle, avasin oven, kutsuin koiraa, se tuli tosi märkänä iloisesti häntää heiluttaen;"Kas, sinä siinä!". Pippu hyppäsi autoon ja annoin sille lihapullia. Turhahan sitä olisi haukkumaankaan ollut ryhtyä. Pitkillä metsälenkeillä Pippu ulkoili sitten remmissä, kun Kesse ja Noppe juoksentelivat omia aikojaan. Minulla on nyt 40- vuotta ollut koiria ja Pippu on ensimmäinen, jota en ainakaan toistaiseksi ole saanut koulutettua ulkoilemaan vapaana, mutta kuitenkin "näkymättömässä langassa". Ehkä en koskaan saakaan. Pippu on sellainen vapaa sielu ja peloton luonne. Vaikka näyttääkin aina vaan söpöltä pennulta. Onneksi olivat taas suojeluenkelit Pipun turvana!

Lokakuun loppupuolella agilitykisailimme Kessen kanssa Ojangossa kahdella radalla. Radat olivat hitaita, mutta aika lailla virheettömiä. Ihmettelin Kessen hitautta. Se oli vasta viikolla ollut taas kerran treeneissä "keuliva mopo". Tuomari Minna Räsänen tuli ratojen jälkeen sanomaan, että hän mielestään Kessellä on takapäässä jumi. Ryhdyin hommaamaan Kesselle fyssariaikaa ja se ei olekaan ihan helppoa. Parhaana pitämälläni fyssarilla Tamara Merenvalta-Keskisellä on kahden kuukauden jono. Soitin Aisti eläinsairaalaan, koska heidän fyssareitaan on kehuttu. Toinen fysioterapeutti oli juuri jäänyt äityislomalla ja heillä oli yli kuukauden jono.  Sain sieltä kuitenkin heidän fyssarinsa oman vastaanoton numeron ja sain Kesselle ajan täksi päiväksi. Toistaiseksi Kesse on agilitytauolla kunnes selviää mikä on terveystilanne.

Koira(n)elämään kuuluu niin hyvät kuin huonotkin asiat. Koitan jatkuvasti kehittää itseäni koiranomistajana. Siihen kuuluvat niin koulutus- kuin terveysasiatkin ja koskaan ei siinä ole valmis.  Päivääkään en silti vaihtaisi pois! No, ehkä nuo Pipun metsästysjuoksut vois vaihtaa. Tänään lähdemme Kessen kanssa siis Nummelaan fyssarille ja sieltä jatkamme Nurmijärvelle Tuire Kaimion luennolle, jossa aiheena koirien elekieli. Kahden viikon menen kuuntelemaan, kun Tuire Kaimio luennoi koirien pentuajasta kasvattajan luona sekä koirien monimuotoisuustutkimuksista. Huomenaamuna klo 6.145 starttaamme Nopen kanssa seuramme IHAH;n kisoihin Ojankoon. Yhden radan jälkeen Noppe kotiin ja itse menen takaisin kisoihin kuulutushommiin. 

Tytöille täystouhu päällä!

  

AGILITYÄ

 Olen tämän vuoden alusta toiminut rotuyhdistyksemme agilitytoimikunnan puheenjohtajana ja loppiaisena pidimme kolmosten rotumestaruuskisat Koivukylän koiraharrastajien virallisten kisojen yhteydessä Vantaalla.
Nyt olivat vuorossa pihakoirien ykkösten ja kakkosten mestaruudet 13.9. P-HAUn kisojen yhteydessä Orimattilassa. Paikka oli valittu mahdollisimman keskeiseksi ja ilmoittelu aloitettu kuukausia aikaisemmin, jotta mahdollsimman moni koirakko saisi tiedon ja pääsisi kisaamaan. Mukana oli kuitenkin vain kolme koirakkoa; Suski Kaukinen & Pontus sekä minä & Noppe miniykkösissä ja Lotta Rönnholm & Calle medikakkosissa. Kisojen jälkeen tutkin koiranettiä ja totesin, että sen mukaan 12 pihiskoirakkoa kisaa ykkösissä ja 5 pihiskoirakkoa kakkosissa. Koiranetti laahaa vähän yli kuukauden jäljessä reaaliajasta ja tiedän ainakin pari ykkösissä kisaavaa koiraa, joita ei vielä netissä mainittu. Lisäksi on varmasti tapahtunut luokkanousuja, mutta toisaalta on "jääty eläkkeellekin". Koiranetin mukaan kolmosluokassa kisaa 23 pihiskoirakkoa ja viime viikonloppuna kolmosiin nousi taas kaksi koirakkoa.
Takaisin Orimattilan kisoihin. Me voitimme Nopen kanssa ykkösten mestaruuden ja Suski & Pontus tarjosivat nopeutta & iloa yleisölle. Pontus on nyt kisannut vähän toista kuukautta eikä paljon tarvita, kun hommat alkavat todella sujua. Lotta & Calle olivat supertaitavia ja -nopeita. Voittivat luokan ja nousivat kolmosiin. Olivat siis myös pihisten medimestareita. Olin todella iloinen että, Suski & Pontus osallistuivat mukana myös Markku. Myös Lottaa on aina ilo tavata. Näiltä kokeneilta konkareilta saa niin paljon oppia!

Noppe oli niin iloinen yhteisestä päivänvietostamme, että halusi pussata luokkavoittajaa.
Kuva Maiccu Peltonen

Ilonpito sen kuin jatkui! Tässä Noppe hymyilee torpalla kaikkien palkintojensa keskellä.
Kuva Jyrki Juvonen

Kessen treenit ovat sujuneet vauhdikkaisssa merkeissä ja seuraavaksi kisailemmekin Kessen kanssa lokakuun loppupuolella. Jos kisasuunnitelmat toteutuvat niin Kesse kuin Nopen tulevat ennen vuoden vaihdetta kisanneeksi kolme kertaa kumpikin. Agilityn talvitreeni-ilta on keskiviikko, jolloin treenaan molempien kanssa samassa ryhmässä. Marraskuussa aion viimeistään hankkia vapaatreenioikeuden seuramme halliin ja sitten esteitä pääsee harjoittelemaan myös Pippu.

KOIRIEN KESÄ

Kesse, Noppe & Pippu ovat viettäneet paljon aikaa torpalla. Koska on ollut tosi kuuma pitkät metsälenkit jäivät heinäkuulta väliin. Olisivat ehkä jääneet vaikka ei olisi ollut niin kuumakaan, kun rakensimme puolison kanssa kuistia torpalle.

Kaikissa sopivissa väleissä heittelin keppejä ja fribbaa torpanpihalle ja koirat saivat liikuntaa näin.

Kessen & Nopen alkukesän agitreenit olivat touko-kesäkuun ja nyt kumpikin jatkaa taas loppukesän(elosyyskuun) omassa ryhmässään. Talveksi olen taas anonut molemmat samaan ryhmään. Saas nähdä kuinka käy. Tilasin omat agikepit ja keppejä niin Noppe, Kesse kuin Pippukin tekivät maalla ehkä noin joka toinen päivä. Päädyin tekemään lyhyitä keppejä (4 keppiä) runsaalla palkalla jolloin kaikki koirat olivat hyvin motivoituneita hommiin. Tämän treenikauden aluksi Kesse 7-v. aloitti agikisauransa Kotkan iltakisoissa heinäkuun lopussa. Tuloksena kaksi hylkyä, mutta varsinkin agirata A oli sujuva ja onnistunut kunnes kolmanneksi viimeisellä esteellä Kesse suoritti kauniin sivuloikan sen sijaan, että olisi mennyt suoraan puomilta putkeen. Keppitreeneistä oli hyötyä; pienen korjauksen jälkeen hyvät kepit. Noppe pääsi ennen oman treenikauden alkua Harri Kataisen erikoistreeneihin seuramme kentälle Kivikkoon. Kataisella hyvä kombo; opettaja, eläinten kouluttaja & agilityohjaaja. Toimi ainakin minulla hyvin. Sain loisto-oppia Nopen nopeuden lisäämiseen! Omissa treeneissä huomattiin, että Nopella kepeille haku oli parantunut kesätreenien ansiosta.

 Kesse elokuussa 2014

Uusin kuva Nopesta

Pippu toissa päivänä

Pipulla energiaa riittää vaikka se jossain vaiheessa saattaa jo joiltain muilta loppua...

Pippu jaksoi vaikka kuinka kauan touhuta kepin kanssa.

Ovathan ne aika söpö kolmikko!

Kolmikko lepää.

Pippu & Kesse

IHANAT TYYPIT!

Nämä meidän pihiksemme ovat niin mainioita! Eivät todellakaan maailman täydellisimpiä koiria, mutta täydellisiä juuri meille!
Aamulla on mukava herätä, kun Noppe & Pippu riemuitsevat minun ylösnousustani. Kesse heräilee rauhassa omalla tahollaan, kun ulkoilen ensimmäiseksi Nopen & Pipun kanssa. Kesse käy sen jälkeen tekemässä yleensä vain pissat. Se, kun ei useinkaan halua edes lähipuistoon. Olemme lopettaneet sen väkisin kiskonnan. Kyllä aikuinen koira tietää on asioita vai ei. Ulkoa tultua kutsun Kessen ottamaan vatsansuojalääkkeen. En usko, että kovin moni koira laukkaisi kutsuttaessa ja suorastaan loikkaisi ruokapöydän tuolille saadakseen pillerin kurkkuunsa. Mutta näin tekee Kesse. Joka ikinen aamu! Kaiketi luottaa kykyyni yllä pitää terveyttään. Aamiaiseni aikana heittelen usein Kesselle nallea. Koirat syövät minun jälkeeni. Kesse ja Noppe imaisevat nappulat ja juovat piimät päälle. Pippu säätelee omaa syömistään eikä syö aamulla kovinkaan paljon. Juuri rokotuksilla kysyin eläinlääkäriltä onko Pippu liian laiha(5,3kiloa). Ei kuulemma ole Aamiaisen jälkeen seuraa minun melko pitkä jumppani/venyttelyni.

Tässä Noppe vasemmalla suosikkilelunsa Vutin (ent. nahkainen jalkapallo) ja Kesse oikealle vinkunallensa kanssa. Vielä pari kuukautta sitten, kun jumppasin ja heittelin samalla näitä isompien tyttöjen leluja; sain Pipulta hiusten pörrötystä yms. Nyt Pippu syö aina luuta, kun minä jumppaan. Huvittavaa, kun se oikein tarkkaan seuraa;"Joko jumppa alkaa?" Sitten se kiireestä hakee luun ja asettuu syömään viereeni.

Välillä sitä joutuu asettumaan luun syönnissä kaverin suosikkilelun päälle.

Mitäs kaveri siitä tuumaa? Eipä mitään. Menee muihin puuhiin. On se tuo koirien kanssa käyttäytyminen mielenkiintoista seurattavaa. Pippu osaa mainiosti muutenkin käsitellä Kesseä. Usein, kun Kesse makaan jossain nojatuolissa, Pippu menee lattialle viereen seisomaan. Eipä aikaakaan, kun Kesse sanoo räyh ja hyppää samalla pois tuolista. Pippu nousee tuoliin ja käy tyytyväisenä kerälle. Yhtenä päivänä Pippu villiintyi kotona ja juoksi ympäriinsä. Kesse sai oman osansa; aina välillä Pippu juoksi sen ali tai ihan vierestä. Kesse ei ehtinyt muuta kuin räyhähtää ja räyhähtää! Melko hassua seurattavaa sekin.

Vähän alle kaksivuotias lapsenlapsemme rakastaa koiria ja touhuaa niiden kanssa sujuvasti.

Liikuttavaa oli torpalla, kun tyttönen, joka ei itsekään aina niin välitä syödä, oli huolissaan Pipun pienestä ruokahalusta. Joka kerta koirien ruokailun alkaessa tyttö keskeytti muut puuhansa ja meni katsomaan syökö Pippu. Jos ei syönyt, hän syötti kädestä. Annoin Pippulle raejuustoa nappuloille ja pikku tyttönen istui tyytyväisenä ihan liki Pipun kuppia nauttimassa siitä, että koira syö kunnolla.

Kun paljon touhuaa myös väsyttää.

Agilityn kesätauon aikana hiomme kepit kuntoon torpalla. Tilasin 12 agikeppiä ja sijoitin ne takapihalle. Aion kuitenkin jakaa ne neljään ja kahdeksaan. Näin saamme paremmin tehtyä erilaisin kulmia ja lisättyä motivaatiota.

SYNTTÄREITÄ JA MUITA JUHLIA

27.4. Kesse täytti 7- vuotta ja 10.5. Pippu täytti vuoden. Molempien synttäreitä vietettiin torpalla.
Ensin Kessen poseerauksia syntymäpäivien kunniaksi.

Kesse odottaa tarjoilua.

Väsyttävän hidas tarjoilu.

Kesse

Välillä löytyy se tuoksu, jossa pitää pyöriä.

Saatu haju ja lehdet tarttumaan turkkiin.

Huhuu, täällä minä Pippu!

Pippu pyydystää kärpäsiä ja Kesse katsoo sivusilmällä;"Kohta se(Pippu.toim.huom.) hyökkää tänne"

Niinhän siinä käy, pihan paras postauspaikka.

Välillä myös pehmeä "istuin" on käytössä. Torpalla Kesse antaa Pipun olla lähempänä itseään kuin kaupungissa.

Tähän väliin kuva kaupungista. Kesse on juuri sanonut voimasanan painijoille eli siistittynä versiona;"Hittoako siinä minun kyljessäni painitte!"

Maalla kaikki on toisin; onnellinen Pippu nukkuu Kessessä kiinni.

Paljon on puuhaa ulkona...

Täältä tullaan!

Myös Heta kävi torpalla touhuamassa.

Touhua on niin paljon, että välillä väsyttää kovasti. Noppe nukkuu.

Pippua nukuttaa, mutta ei antaisi unelle periksi.

Kävimme myös Kennel Yacatiksen mainiossa kennelpäivässä; Upea paikka, runsas osanotto, koiramaista ohjelmaa, mokkapaloja, monta grilliä kuumana...KIITOS KAIKILLE!
Kuvassa vasemmalta oikealle Kessen sisko Venla, Kesse & molempien ihana mummo Nelli.

Kennelpäivästä palatessa ajelimme yhtä soittoa Rajasaareen, jossa koirat pääsivät vilvoittelemaan.

Pipun "turvasatama" kotona; Papan kenkien päällä. Kyllä koirat ovat jänniä! Pippu ryhtyi makailemaan Papan kenkien päällä vasta, kun minun kenkäni siirtyivät toiseen telineeseen. Vaikka toisaalta Pippu haluaa aina viedä juuri minun vaatteeni. Että sellaista; Papan kengät ja mamman vaatteet.

 

EILISEN KOIRANPÄIVÄN VIETTOA...

Pari kuvakollaasia, jotka tein arkikuvahaastetta varten, mutta laitan ne tännekin.

Kesse, Noppe & Pippu ilakoivat torpan pihalla.

Nuorimmainen Pippu on saanut napattua Kessen kepin ja miettii pureskelisiko sitä vai ryntäiskö muihin puuhiin.

KEVÄINEN ILTA KOTKASSA

Käväisimme eilen illalla Nopen kanssa Kotkassa. Kotkan koiraystäväin seura järjestää koko tämän viikon agilityniltakisoja. Eilen olivat ykkösluokkien hyppyrata ja agilityrata. Sijoituimme Nopen kanssa hyppärissä neljänsiksi. Tulos 20,76 ei nyt tietysti ole mikään ihmeellinen, mutta hyppyrata oli kisauramme toinen ja ekasta tuli hylky, joten siihenkin nähden voi olla tyytyväinen. Tyytyväinen olen myös yhteistyöhömme, joka on ihanaa! Koko muu maailma katoaa. Vain Noppe ja minä, "kiitämässä" rataa yhdessä.

Sunnuntai-iltana kepon kanssa yhdessä kisakirja sai paitsi Nopen kuvan myös muovin päällään. Tätä kirjaahan me käytämme koko kisauramme.

Toisella eli agilityradalla Kotkassa tuli paljon pieniä virheitä, lopuksi isompi ja hylky. Mutta siinäkin radassa oli paljon onnistuneita kohtia. Yhtä kohtaa pelkäsin ennen lähtöä; lähtökiihdytyksessä alkuhypyn jälkeen rengas ja pituus. Sitten piti mennä putken kauimmaiseen päähän ja koiran puolella olisi ollut tarjolla huokutteleva A. Se kohta meni onnistuneesti. A;n ja putken jälkeen huomasin Nopen vähän himmaavan. Kannustin ja keinu meni moitteettomasti (ilon aihe, koska keinussa on ollut hankaluuksia). Putki, pari hyppyä. Hyppyhässäkkä ennen keppejä, joissa parin väärän liikkeen jälkeen moitteettomat kepit alusta loppuun! Keppien jälkeen oli ajatellut leikata toiselle puolelle, mutta en ehtinyt, joten puomin jälkeinen putki koitui kohtaloksi. En kyennyt ohjaamaan koiraa oikeasta päästä sisään. Mutta viis hylystä virheitä oli kuitenkin jo niin paljon!
Kisarutiinia karttui ja Kotkassa paistoi aurinko. Oli kiva ajella auringon laskiessa takaisin kohti Helsinkiä. Taivas oli niin kaunis; vaalean vaalean punainen, vaalean vaalea sininen ja valkoinen. Tesjoen kohdalla nämä värit heijastuivat täysin tyyneen Tesjokeen. Kyllä Suomi on kaunis maa!

Lopuksi kuvia viime maanantailta koirametsästä.

Noppe, Kesse ja Pippu

Kuningatar Kesse kukkulalla.

Pippu vääntää pientä keppiä ja Kesse isomman kimpussa.

Pippu etenee määrätietoisesti.

Ihan loppujen lopuksi Pippu ja pienen pieni nahkaluuaarre.