perjantai 20. kesäkuuta 2014

IHANAT TYYPIT!

Nämä meidän pihiksemme ovat niin mainioita! Eivät todellakaan maailman täydellisimpiä koiria, mutta täydellisiä juuri meille!
Aamulla on mukava herätä, kun Noppe & Pippu riemuitsevat minun ylösnousustani. Kesse heräilee rauhassa omalla tahollaan, kun ulkoilen ensimmäiseksi Nopen & Pipun kanssa. Kesse käy sen jälkeen tekemässä yleensä vain pissat. Se, kun ei useinkaan halua edes lähipuistoon. Olemme lopettaneet sen väkisin kiskonnan. Kyllä aikuinen koira tietää on asioita vai ei. Ulkoa tultua kutsun Kessen ottamaan vatsansuojalääkkeen. En usko, että kovin moni koira laukkaisi kutsuttaessa ja suorastaan loikkaisi ruokapöydän tuolille saadakseen pillerin kurkkuunsa. Mutta näin tekee Kesse. Joka ikinen aamu! Kaiketi luottaa kykyyni yllä pitää terveyttään. Aamiaiseni aikana heittelen usein Kesselle nallea. Koirat syövät minun jälkeeni. Kesse ja Noppe imaisevat nappulat ja juovat piimät päälle. Pippu säätelee omaa syömistään eikä syö aamulla kovinkaan paljon. Juuri rokotuksilla kysyin eläinlääkäriltä onko Pippu liian laiha(5,3kiloa). Ei kuulemma ole Aamiaisen jälkeen seuraa minun melko pitkä jumppani/venyttelyni.
Tässä Noppe vasemmalla suosikkilelunsa Vutin (ent. nahkainen jalkapallo) ja Kesse oikealle vinkunallensa kanssa. Vielä pari kuukautta sitten, kun jumppasin ja heittelin samalla näitä isompien tyttöjen leluja; sain Pipulta hiusten pörrötystä yms. Nyt Pippu syö aina luuta, kun minä jumppaan. Huvittavaa, kun se oikein tarkkaan seuraa;"Joko jumppa alkaa?" Sitten se kiireestä hakee luun ja asettuu syömään viereeni.
Välillä sitä joutuu asettumaan luun syönnissä kaverin suosikkilelun päälle.
Mitäs kaveri siitä tuumaa? Eipä mitään. Menee muihin puuhiin. On se tuo koirien kanssa käyttäytyminen mielenkiintoista seurattavaa. Pippu osaa mainiosti muutenkin käsitellä Kesseä. Usein, kun Kesse makaan jossain nojatuolissa, Pippu menee lattialle viereen seisomaan. Eipä aikaakaan, kun Kesse sanoo räyh ja hyppää samalla pois tuolista. Pippu nousee tuoliin ja käy tyytyväisenä kerälle. Yhtenä päivänä Pippu villiintyi kotona ja juoksi ympäriinsä. Kesse sai oman osansa; aina välillä Pippu juoksi sen ali tai ihan vierestä. Kesse ei ehtinyt muuta kuin räyhähtää ja räyhähtää! Melko hassua seurattavaa sekin.

Vähän alle kaksivuotias lapsenlapsemme rakastaa koiria ja touhuaa niiden kanssa sujuvasti.
Liikuttavaa oli torpalla, kun tyttönen, joka ei itsekään aina niin välitä syödä, oli huolissaan Pipun pienestä ruokahalusta. Joka kerta koirien ruokailun alkaessa tyttö keskeytti muut puuhansa ja meni katsomaan syökö Pippu. Jos ei syönyt, hän syötti kädestä. Annoin Pippulle raejuustoa nappuloille ja pikku tyttönen istui tyytyväisenä ihan liki Pipun kuppia nauttimassa siitä, että koira syö kunnolla.
Kun paljon touhuaa myös väsyttää.

Agilityn kesätauon aikana hiomme kepit kuntoon torpalla. Tilasin 12 agikeppiä ja sijoitin ne takapihalle. Aion kuitenkin jakaa ne neljään ja kahdeksaan. Näin saamme paremmin tehtyä erilaisin kulmia ja lisättyä motivaatiota.