Kun Pippu agilityyn läks...

Niinhän siinä kävi, että eläinfyssari totesi Kessellä pahat jumit oikealla edessä ja vasemmalla takana. Lisäksi on jotain feelua vasemman takajalan kintereessä. Ihana fyssari Nina Sorvari tuli huomaamatta hoitaneeksi Kesseä 1 h. 45 minuuttia vaikka aikakin oli varattu vain tunniksi( seuraava potilas joutui odottamaan 25 minuuttia). Nina kävi läpi jokaisen kohdan Kessessä ja antoi lopuksi pahimpiin kohtiin vielä laserhoitoa. Kesselle tuli nyt siis tauko agilityyn ja se tauko voi olla pitkäkin. Ninan sanoja lainatakseni;" Älä nyt suutu, mutta Kesse voi joutua pitämään puolikin vuotta agilitytaukoa." Mitä?! Miten käy meidän hienolle kisauralle?! No, oikeastihan minä en ollut ajatellut kuin treeneilla Kessen kanssa niin, että on hauskaa & nivelnesteet pysyvät liikkuvina. Koko ajan on ollut tiedossa, että Kessen agilityharrastus voi koska vaan loppua kokonaan jos vaikka nivelet tekevät tenän. Eli jos tauko on puoli vuotta se on puoli vuotta ja sitten katsotaan tilannetta. Tärkeintä on kuitenkin kuntoon tuleminen/koiranterveys ja hoito jatkuu taas tämän viikon perjantaina.

Pohdiskelin vähän aikaa, että peruutanko kaikki Kessen tämän talven treenivuorot. Ryhmäni kouluttajat suostuivat kuitenkin ottamaan Pipun Kessen tilalle joululomaan asti. Sitten katsotaan Kessen tilannetta uudestaan. Näin Pippu pompsahti suoraan ratavalmiiden ryhmään. Toki sillä on ihan omat harjoitteet, joista ensimmäiset olivat viime keskiviikkona. Jännitin monia asioita; miten Pippu käyttäytyy häkissä odotellessa? Miten se käyttäytyy itse treenitilanteessa? Häkissä Pippu itki pitkän aikaa, mutta rauhoittui asteittain, kun huomasi, että itkulla ei ole mitään vaikutusta. Tämä on huomattava parannus viime keväältä, kun Pippu treenihallilla ollessaan mm. jäi alaleuastaan useita kertoja kiinni häkinpinnoihin . Nyt ei kertaakaan. Kävin itse palkkailemassa Pippua, kun se oli hiljaa ja treenikaverit palkkaili Pippua, kun minä olin radalla Nopen kanssa. Vähän ennen Pipun omaa treeniä otin sen häkistä ja muistuttelin vähän paikallaan olosta ja luoksetulosta. Nopeana & notkeana tyttönä Pippu ehti kuitenkin puikahtaa aidan raosta kentälle, jota se veteli täysiä ympäri kesken Ceskynterrieri Aatun treenin. Aatu ei onneksi ollut moineskaan. Se, mistä voi olla todella iloinen, on se miten täydellisesti Pippu keskittyi omaan treeniinsä (hyvät namut, broilerinsydämet, auttavat siinä). Teimme Pipun kanssa hyppytreeniä, ensin yhdellä, sitten kahdella ja lopuksi vielä kolmella hypyllä. Pikkasen otettiin myös putkea. Ei ollut Pipulla ongelmia siinäkään. Tänä iltana treenit jatkuvat.

Pippu kirmailee Porvoossa. kuva Ulla Talja

Lauantaina olimme Pipun kanssa Porvoossa pihistreffeillä, jossa oli mukana 13 pihistä ja kaksin ellei kolminkertainen määrä pihisihmisiä. Pippu ilakoi railakkaasti joukon mukana. Pipulle tekee niin hyvää olla yksin reissussa ilman "isoja siskoja". Kutsuin Pippua säännöllisesti lihapullan syöntiin ja vain kerran se sai niin kiinnostavan hajun, että lähti sen perässä niityn laitaan. Sain sen kuitenkin lihapullilla houkuteltua takaisin. Porvoossa on aina yhtä ihana käydä! Kuin olisi ulkomailla. Kiertelimme treffien jälkeen kauniilla & historiallisella Linnamäellä ja vanhassa kaupungissa, jossa kävimme myös keinutuolinäyttelyssä. Näyttelyssä Pippu tutustui "näyttelyvalvojaan"; isoon Miska koiraan.

Pipun saapuvat luokseni hakemaan palkkion. Pippu istuu edessäni korvat tuuletuksessa. Kuvassa myös ainakin Helga, Otto & Piko. Kuva Ulla Talja

Pippu & kaverit kirmailivat aidanteen viereen katsomaan lajitoveria aidanteen toisella puolella.Kuva Ulla Talja

Aidaltakin Pippu kirmasi luokseni lihapullalle. Kuva Ulla talja

Koira(n)elämää

Koira(n)elämää viettäessä ei aika tule pitkäksi. Eikä nytkään ollut koko lokakuussa edes aikaa päivittää koirien kuulumisia.

Tapahtumia kuitenkin oli paljon. Kuun alussa koko koiralauma oli viikonlopun hoidossa pojan perheessä. Vietimme miehen kanssa koirattoman viikonlopun pyöräillen Tallinnassa. Meillä oli mukavaa ja koirilla varmasti hauskaa hyvässä seurassa ihmisystäviensä kanssa.

Lokakuun alussa alkoi agilityntalvikausi seuramme hallissa. Käymme keskiviikkoiltana Kessen ja Nopen kanssa treenaamassa Tuulikin/Nooran johdolla. Kyllä on taas pyöritystä ja vaativuutta näiden molempien nuorten naisten laatimissa harjoitteissa!

Lokakuun puolessa välissä oli heti viikon treenitauko ja olimme torpalla syyslomalla. Ilmat olivat melko raikkaat. Oli mukava ulkoilla ja saunoa. Maalla ei muuta huolta ole kuin se, että Pippua ei voi pitää vapaana kuin ihan vähän ja hyvin valvotusti. Eikä se ihan pieni huoli olekaan, kun aamulla unen pöpperössä ei sitä muista! Ensimmäisenä aamuna tultuaan ulos Pippu sai hajun kuonoonsa, sulki korvat ja juostuaan ensin torppaa ympäri kuono ilmassa suuntasi kulkunsa 24-tielle. Mistä tietää, että koira on tiellä vaikka ei itse koiraa näekään? Näkee autojen jarruttelevan. Se ei tunnu mukavalta. Ensin menin kävellen Pippua etsimään. Ei jälkeääkään. Sitten hain auton ja ajelin tähyillen pari kilsaa kylälle päin. Tulin pientä hiekkatietä takaisin. Ei näkynyt koiraa. Sitten äkkäsin Pipun jolkottavan tien laitaa kohti Padasjokea. Oli juuri ohittanut oman tienhaaramme. Ajoin lähelle, avasin oven, kutsuin koiraa, se tuli tosi märkänä iloisesti häntää heiluttaen;"Kas, sinä siinä!". Pippu hyppäsi autoon ja annoin sille lihapullia. Turhahan sitä olisi haukkumaankaan ollut ryhtyä. Pitkillä metsälenkeillä Pippu ulkoili sitten remmissä, kun Kesse ja Noppe juoksentelivat omia aikojaan. Minulla on nyt 40- vuotta ollut koiria ja Pippu on ensimmäinen, jota en ainakaan toistaiseksi ole saanut koulutettua ulkoilemaan vapaana, mutta kuitenkin "näkymättömässä langassa". Ehkä en koskaan saakaan. Pippu on sellainen vapaa sielu ja peloton luonne. Vaikka näyttääkin aina vaan söpöltä pennulta. Onneksi olivat taas suojeluenkelit Pipun turvana!

Lokakuun loppupuolella agilitykisailimme Kessen kanssa Ojangossa kahdella radalla. Radat olivat hitaita, mutta aika lailla virheettömiä. Ihmettelin Kessen hitautta. Se oli vasta viikolla ollut taas kerran treeneissä "keuliva mopo". Tuomari Minna Räsänen tuli ratojen jälkeen sanomaan, että hän mielestään Kessellä on takapäässä jumi. Ryhdyin hommaamaan Kesselle fyssariaikaa ja se ei olekaan ihan helppoa. Parhaana pitämälläni fyssarilla Tamara Merenvalta-Keskisellä on kahden kuukauden jono. Soitin Aisti eläinsairaalaan, koska heidän fyssareitaan on kehuttu. Toinen fysioterapeutti oli juuri jäänyt äityislomalla ja heillä oli yli kuukauden jono.  Sain sieltä kuitenkin heidän fyssarinsa oman vastaanoton numeron ja sain Kesselle ajan täksi päiväksi. Toistaiseksi Kesse on agilitytauolla kunnes selviää mikä on terveystilanne.

Koira(n)elämään kuuluu niin hyvät kuin huonotkin asiat. Koitan jatkuvasti kehittää itseäni koiranomistajana. Siihen kuuluvat niin koulutus- kuin terveysasiatkin ja koskaan ei siinä ole valmis.  Päivääkään en silti vaihtaisi pois! No, ehkä nuo Pipun metsästysjuoksut vois vaihtaa. Tänään lähdemme Kessen kanssa siis Nummelaan fyssarille ja sieltä jatkamme Nurmijärvelle Tuire Kaimion luennolle, jossa aiheena koirien elekieli. Kahden viikon menen kuuntelemaan, kun Tuire Kaimio luennoi koirien pentuajasta kasvattajan luona sekä koirien monimuotoisuustutkimuksista. Huomenaamuna klo 6.145 starttaamme Nopen kanssa seuramme IHAH;n kisoihin Ojankoon. Yhden radan jälkeen Noppe kotiin ja itse menen takaisin kisoihin kuulutushommiin. 

Tytöille täystouhu päällä!