perjantai 22. huhtikuuta 2016

Kesse Kesseläinen

Kesse on ensimmäinen pihakoirani ja täyttää ensi viikolla jo 9- vuotta. Kesse on kaikkea sitä mitä ihminen voi koiralta haluta; kaunis ja älykäs, mutta ah, niin omapäinen.
Söin pari viikkoa sitten aamupalan jälkiruokana suklaata. Sitä Kesse ei hyväksynyt. Se hyppäsi pöydälle ja niin kuin näkyy suorastaan vaatii suklaata. Kesse kyllä tietää, että koirat eivät saa tulla pöydälle, mutta...

Kun Kesse jotain päättää niin niinhän se asia on; iltaisin Kesse ei viitsi kävellä, sitä on ihan turha koittaa raastaa edes viiden metrin päähän kävelytielle; " Tule nyt edes pissalle..." Jos Kesseä ei huvita tulla niin se on pissaamatta vaikka aamuun saakka. Tämä ovela koira osaa näissä tilanteissa käyttää hyväkseen esim.naapureita, kun naapuri on tulossa Kesse osoittaa, että ihan pakko tervehtiä, minun koittaessani kiskoa sitä kävelytielle. Tervehdittyään Kesse kääntyy päättäväisesti kohti kotia. Se tietää, että minua nolottaa kiskoa sitä, kun naapuri näkee. Kessen mielestä valoisa aika on parasta esim. iltapäivällä voi tehdä useammankin tunnin lenkin. Kun Kesse oli pieni koira kävimme monta keskustelua; jos koiraa pääsee ruokapöydälle/sohvapöydälle niin kyllähän se silloin voi sinne mennä! Tämä oli Kessen mielipide. Ja on edelleen, mutta sitä ei enää tehdä minun nähteni. Palmusunnuntai-iltana Kesse jäi yksi kotiin ja ruokapöydällä oli lapsenlapseni jättämää suklaamurua kuin myös piimälasi. Tottahan Kesse oli siivonnut pöydän, kun tulimme kotiin; suklaat nuoltu pois ja myös piimälasia on yritetty nuolla. Sepä oli pudonnut tuolille. Onneksi ei lattialle saakka, ei siis mennyt rikki. Pienenä Kesse vastusti tassujen kuivausta melko voimakkaasti. Nykyään se nauttii hieronnasta yli kaiken.

 Kesse ja lampaan luu

Kesse steriloitiin joulukuussa 2012 ja se ei ikään kuin toipunut leikkauksesta. Keväällä 2013 Kesse oli jäykkä, ei tahtonut päästä sohvalle eikä sänkyyn. Käytin Kesse eläinlääkärissä maaliskuussa, diagnoosi anaalirauhaset ja nielu tulehtuneet, antibioottia. Nielutulehdus vaati vielä toisen antibioottikuurin ja Kessen haukku jäi oudoksi. Varasin Kesselle ajan fyssari Tamara Merenvalta-Keskiseltä. Aika oli tosin vasta kesäkuulle. Kesällä Tamara sanoi, että hänen mielestään Kessellä on kaikki nivelet tulehtuneet. Sain kolme eläinortopedin nimeä. Sain ajan Espoosta heinäkuun alkuun. Ortopedi vahvisti fyssarin diagnoosin ja lääkearvion; kortisonia. Vuoden Kesse söi kortisonia, sitten kivut/jäykkyys hellittivät niin, että lääkityksen saattoi asteittain jättää pois. Viime vuonna löysin lisäravinteen Yumoven, jonka avulla Kesse on pysynyt notkeana. Pari kuukautta sitten Kesse alkoi jättäytyä/jäädä jälkeen metsälenkeillä. Koira oli epätietoisen näköinen kuin ei tietäisi missä on. Se piti käydä hakemassa ja toisten luokse päästyäänkin se saattoi harhautua hankeen. Silloin en ajatellut asiaa juurikaan, mutta käytyäni jo aikaisemmin mainitsemassani Kristina Torpin seminaarissa ja kuultuani, että koirat kärsivät enenevässä määrin dementiasta, päätin, että muiden koirieni muassa myös Kesse alkaa nauttia kookosöljyä. Nyt on pari kuukautta nautittu öljyä eikä Kesse enää eksy metsään. Kesse saa myös aamuisin Hilton Herbsin veteraaniyrttejä. Pari viikkoa sitten Kesse aloitti koirien hyvinvointitutkimuksessa, jossa tutkitaan maitohappobakteerien sopivuuttaa koirille. Arvelin juuri Kessen hyötyvän maitohappobakteerista koiristani eniten, koska Kesse vatsankunto heikkeni niveltulehdukseen syödystä kortisonista. Yllä kuvassa näkyvä lampaanluu oli Kessestä herkullinen, mutta sotki viikoksi Kessen vatsan toiminnan. Vatsakalvo tulehtui juuri ennen tutkimuksen alkua, mutta tuli onneksi sellaiseen kuntoon, että Kesse saattoi liittyä tutkimukseen. Nyt, kun Kesse saa niin paljon kaikenlaista ravintolisänä, jätin tyhmyyksissäni Yumoven pois ja Kesse on taas nivelistään kipeä. Täytyy tilata lisää Yumovea. Vatsa on onneksi kunnossa! Eli luultavasti Kesse saa juurikin maitohappobakteeria eikä lumeainetta.